Kuva on viimeisellä rannalla olemisesta. Siitä kun elämä on riisuttu pois ja toivottavasti voi kevein mielin antaa sielunsa tuulten viedä viimeiseltä rannalta tuntemattomaan, aurinkoa kohti.Haasteeseen annettu teksti oli Juhani Ahvenjärven runosta :
"Mieli kuvittaa - mielen tekee mieli ottaa kokonainen kuva elämästä. Mieli koittaa tallentaa viimeiseen asti, mutta me olemme riisuneet muistomme välineen ympärille: kuvalla lähtemisestämme emme voi viestiä muuta kuin keveyden ääntä:"
Valokuvatorstai Challenge was this time a poem by Juhani Ahvenjärvi. My vision or my interpret of this poem is how difficult it is to take a picture about your whole life with you as you die. So it's easyer to let go then as you realise that you can not take it all with you but just the last vision. So I hope the last seconds are peaceful and that I'll see the light which is inviting me to leave and to leave it all behind me.
Upeasti läsnä tässä kaikki lähtemisen peruselementit. Ja teksti tekee viimeisen lähtemättömän silauksen. Kiitos Nukke, tämä puhuttelee syvästi tänä aamuna.
VastaaPoistakuvasta liikuttunut mehtäsielu
Upea hyinen meri.
VastaaPoistaKaikille on tullut meri näköjään mieleen :D
VastaaPoistaHieno kuva.
VastaaPoistaSaa taas kaipaamaan rannikolle menneisyyteen
Viimeisellä rannalla on myös Sir Elwoodin Hiljaisten Värien erittäin hyvä biisi-suosittelen! ;)
VastaaPoista-wiltteri-
Upea, kylmä merimaisema. Pilven takaa aistii kuitenkin jo jotain valoa. Tosi hieno.
VastaaPoistaHieno kuva, hyisen näköistä mutta taivaanrannalla näkyvissä jo valoa !
VastaaPoistaUpea kuva!
VastaaPoistaUpea kuva mutta näyttää niin kylmältä. BRRR. Tuo 'viimeiseltä rannalta' kuvaus on minusta niin surumielinen ja todellakin kaiken taakseen jättävä hypähdys tuntemattomaan tyhjiöön.
VastaaPoistaLähtemisen hetki voi olla myös kaunis, rauhallinen, toivoa antava, niin kuin kuvasi.
VastaaPoistaOlisin toivonut viimeisen rannan olevan vahemman hyinen! Mutta ehka se on oma nakemykseni kuolemasta, ei niin paha kuin monet uskovat. Joskus helpotuskin. Mutta kuitenkin horisontille lahteminen, kuten kuvassasi.
VastaaPoistaKiitos kommenteista kaikille ! Vesi on tosiaan hyistä ja meri pelottava (työnpuolesta on tullut seurattua lähtemisen tuskaa fyysistä ja luopumisen vaikeutta ja omaisten hätää ja vaikka kuinka kuolemaa ajattelee niin silti se pelottaa) ja siksi tuo teksti vie minut melankolian puolelle.
VastaaPoistaTurun keskiaikamarkkinoista täällä enemmän:
VastaaPoistahttp://www.turku.fi/Public/defau...px? nodeid=11757
Aallot, veden liplatus, keinutus kuulostavat ja näyttävät vievän sinne kauas...
VastaaPoistaMinä näen tuossa sen yksinäisyyden hetken, jossa me kaikki olemme, kun on lähdön hetki. Ketään tai mitään ei saa mukaan. Niin kuin merikin voi olla musta ja pelottava tai tyyni ja rauhoittava, niin on elämän viimeinen rantakin monivivahteinen.
VastaaPoistaVaikuttava kuva!
VastaaPoistaOmpa hieno , tosi hyinen meri, ja kaunis kuva!
VastaaPoistaKaunis kuva. Ajatus koskettava.
VastaaPoistaTosi hieno kuva!
VastaaPoistaKuvasi on uskomattoman ihana. Vesi on kuin graniittia, maisema ääretön. Tuuli tuo viestin kaukaa.
VastaaPoistaTodella vahva lähtemisen tunnelma!
VastaaPoista