torstai 12. maaliskuuta 2009

Valokuvatorstai : Runo lähtemisen keveydestä.

Kuva on viimeisellä rannalla olemisesta. Siitä kun elämä on riisuttu pois ja toivottavasti voi kevein mielin antaa sielunsa tuulten viedä viimeiseltä rannalta tuntemattomaan, aurinkoa kohti.

Haasteeseen annettu teksti oli Juhani Ahvenjärven runosta :
"Mieli kuvittaa - mielen tekee mieli ottaa kokonainen kuva elämästä. Mieli koittaa tallentaa viimeiseen asti, mutta me olemme riisuneet muistomme välineen ympärille: kuvalla lähtemisestämme emme voi viestiä muuta kuin keveyden ääntä:"

Valokuvatorstai Challenge was this time a poem by Juhani Ahvenjärvi. My vision or my interpret of this poem is how difficult it is to take a picture about your whole life with you as you die. So it's easyer to let go then as you realise that you can not take it all with you but just the last vision. So I hope the last seconds are peaceful and that I'll see the light which is inviting me to leave and to leave it all behind me.

21 kommenttia:

  1. Upeasti läsnä tässä kaikki lähtemisen peruselementit. Ja teksti tekee viimeisen lähtemättömän silauksen. Kiitos Nukke, tämä puhuttelee syvästi tänä aamuna.

    kuvasta liikuttunut mehtäsielu

    VastaaPoista
  2. Kaikille on tullut meri näköjään mieleen :D

    VastaaPoista
  3. Hieno kuva.

    Saa taas kaipaamaan rannikolle menneisyyteen

    VastaaPoista
  4. Viimeisellä rannalla on myös Sir Elwoodin Hiljaisten Värien erittäin hyvä biisi-suosittelen! ;)

    -wiltteri-

    VastaaPoista
  5. Upea, kylmä merimaisema. Pilven takaa aistii kuitenkin jo jotain valoa. Tosi hieno.

    VastaaPoista
  6. Hieno kuva, hyisen näköistä mutta taivaanrannalla näkyvissä jo valoa !

    VastaaPoista
  7. Upea kuva mutta näyttää niin kylmältä. BRRR. Tuo 'viimeiseltä rannalta' kuvaus on minusta niin surumielinen ja todellakin kaiken taakseen jättävä hypähdys tuntemattomaan tyhjiöön.

    VastaaPoista
  8. Lähtemisen hetki voi olla myös kaunis, rauhallinen, toivoa antava, niin kuin kuvasi.

    VastaaPoista
  9. Olisin toivonut viimeisen rannan olevan vahemman hyinen! Mutta ehka se on oma nakemykseni kuolemasta, ei niin paha kuin monet uskovat. Joskus helpotuskin. Mutta kuitenkin horisontille lahteminen, kuten kuvassasi.

    VastaaPoista
  10. Kiitos kommenteista kaikille ! Vesi on tosiaan hyistä ja meri pelottava (työnpuolesta on tullut seurattua lähtemisen tuskaa fyysistä ja luopumisen vaikeutta ja omaisten hätää ja vaikka kuinka kuolemaa ajattelee niin silti se pelottaa) ja siksi tuo teksti vie minut melankolian puolelle.

    VastaaPoista
  11. Turun keskiaikamarkkinoista täällä enemmän:
    http://www.turku.fi/Public/defau...px? nodeid=11757

    VastaaPoista
  12. Aallot, veden liplatus, keinutus kuulostavat ja näyttävät vievän sinne kauas...

    VastaaPoista
  13. Minä näen tuossa sen yksinäisyyden hetken, jossa me kaikki olemme, kun on lähdön hetki. Ketään tai mitään ei saa mukaan. Niin kuin merikin voi olla musta ja pelottava tai tyyni ja rauhoittava, niin on elämän viimeinen rantakin monivivahteinen.

    VastaaPoista
  14. Ompa hieno , tosi hyinen meri, ja kaunis kuva!

    VastaaPoista
  15. Kaunis kuva. Ajatus koskettava.

    VastaaPoista
  16. Kuvasi on uskomattoman ihana. Vesi on kuin graniittia, maisema ääretön. Tuuli tuo viestin kaukaa.

    VastaaPoista
  17. Todella vahva lähtemisen tunnelma!

    VastaaPoista